Tämä talo on rakennettu 1938. Ihmiset ovat silloin ilmeisesti pärjänneet hyvin vähällä. Vaikka minun asuntoni ensimmäinen asukas ja omistaja onkin ollut neiti-ihminen, uskallan väittää, että joskus näiden seinien sisällä on viihtynyt myös perheitä. Ainoastaan alkuperäisessä keittiössä oli hyvin säilytystilaa jo omasta takaa, mutta muuten kaappeja säilytykseen on tasan kaksi: toinen eteisessä ja toinen olohuoneessa. Eteisen kaappi on isompi ja soveltuu periaatteessa hyvin ulkovaatteille, mutta omassa käytössä se on toimittanut remontin jälkeen lähinnä sekalaista siivous-/ulkovaatekaapin virkaa. Olohuoneen kapean tympeä kaappi taas on sullottu täyteen vaatteita. Säilytystilaa ei siis lähtökohtaisesti asunnossa ole liikaa, ja täpötäydet pinnat tavararöykkiöineen saavat aikaan heikotusta. Tosin tähän mennessä en ole saanut aikaiseksi muuta kuin hallittua kaaosta, mutta seuraavat asiat auttavat jäsentämään sitä enemmäin kuin alakerran kellarivarasto.
Pirkko Stenros suunniteli jo 50-luvulla Muuramen Moduli-laatikostot. Laatikostot, joiden nimeen vannon todennäköisesti elämäni loppuun asti. Nämä jo neljä vuotta palvelleet laatikostot ovat pysyneet lähes täydellisinä, vain valkoiset ovat saaneet pintaansa elämän merkkejä, vaikka helpolla ne eivät ole päässeet. Olen ladannut laatikot täyteen painavia kirjoja, paperia, vaatteita, ihan mitä vain, ja pohjat ovat yhtä suorat kuin ensimmäisenä päivänä (aikasemmat lastulevyviritykset ovat irvistäneet jo puolen vuoden jälkeen). Kerrankin voin todeta, että joskus laadusta kannattaa maksaa.
Modulini eivät valitettavasti piilota koko elämääni sisuksiinsa ja olenkin pyrkinyt "luoviin" ratkaisuihin säilytystilan lisäämiseksi. Pöydillä ja ikkunalaudoilla uuden elämän ovat saaneet niin peltiset keksirasiat, puiset viinilaatikot kuin lemppari kenkieni laatikot.
Remontin yhteydessä lisäsimme vielä eteiseen katonrajaan liukuovellisia kaappeja ja vessaan yhden seinäkaapin. Ne eivät ole mitenkään kuvaamisen arvoisia, mutta hyvin toimivia ja tarpeeksi huomaamattomia piilottamaan katseilta niin digiboksien laatikot kuin ne kodista kotiin siirtyvät lapsuudesta muistuttavat aarrearkut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti