Voin kertoa jo 1,5 tunnin asustelun jälkeen kaverini katon alla, että miten ihanaa on olla monessakymmenessä neliössä, läpitalon parvekkeellisessa huoneistossa. Aion nauttia näistä seinistä reilun viikon seuranani kaksi aivotonta kissaa. ♥ Olen siis kissanvahtina karvaisille kummitytöilleni, kun talon emäntä painaa Lapissa rinkka selässä koivet naarmuilla.
Niin kerroinko jo kasvavasta kissakuumeestani? Mielestäni ihminen tarvitsee eläimen rinnalleen, ja oma eläimetön elämäni on kestänyt jo liian kauan.. Monta syytä siis muuttaa, mutta jos nyt saataisiin tuo Herra X ensin muutettua minikotiini ja katsottaisiin vasta sitten jotain isompaa... Haaveissa on hyvä elää. :D
Kuvia kummilikoista myöhemmin. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti