Täydellisen epämuodikasta

Tiedätkö sen paidan, johon silmäsi nauliutuvat haukan lailla alerekissä, jonka toivot olevan omaa kokoasi? Tämä paita oli, mutta se ei istunut mitenkään. Hartioista kyllä, mutta muuten malli oli maailman epäimartelevin. Se oli niin epäimarteleva, etten voinut jättää sitä kauppaan miinus viiskyt prosenttia -aletarran kanssa. Paita sai haaveilemaan kesästä. Niistä hetkistä, kun shortsit riittävän lämmittämään sääriä, mutta käsivarret kaipaavat jo pehmeää puuvillaa peitokseen. Näen jo itseni kävelemässä pitkin merenrantaa tuossa poikaystävän vaatekaapilta lainatun näköisessä paidassa päivän kääntyessä kohti iltaa. Alle vain valkoinen toppi, jalkaan farkkushortsit ja antaa paidan heilua hiljaa tuulessa. Taidan ensimmäistä kertaa elämässäni rehellisesti odottaa kesää.