Tunnen itseni petturiksi. Luovutin nopeammin kuin koskaan. Miten voi yksi puhelin saada näin paljon aikaan tunteita? Minusta ja Nokian C6:sta ei koskaan tullut ystäviä, hyvän päivän tuttuja vain. Neljä kuukautta jaksoin, mutta nyt vieressä kerää voimia HTC. Ja minä pidin tuota nokialaistani isona! :D Täytyy se kai vaan myöntää, että asiat kiertävät kehää asiassa kuin asiassa, nyt elämme taas halkomallien aikaa (ja puhelimet ovat taas tuhottoman kalliita).
Toivottavasti minusta ja HTC:sta tulee sydänystävät. Sen verran puhelimen hankkimiseksi näin vaivaa, että tämä olisi enemmän kuin toivottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti